Hajuvesipullo, tuoksua varten tehty astia. Varhainen esimerkki i on egyptiläinen ja vuodelta noin 1000 eaa.Egyptiläiset käyttivät tuoksuja ylellisesti, varsinkin uskonnollisissa riiteissä;seurauksena, kun he keksivät lasin, sitä käytettiin suurelta osin hajuvesiastioihin.Hajuvesien muoti levisi Kreikkaan, jossa valmistettiin astioita, useimmiten terrakottaa tai lasia, eri muotoisia ja muotoisia, kuten hiekoitettuja jalkoja, lintuja, eläimiä ja ihmisen päätä.Roomalaiset, jotka pitivät hajuvettä afrodisiaakeina, käyttivät muovattujen lasipullojen lisäksi myös puhallettua lasia sen jälkeen, kun syyrialaiset lasinvalmistajat keksivät sen 1. vuosisadalla eKr.Muoti hajuvesien hiipui jonkin verran kristinuskon syntyessä, samaan aikaan kuin lasinvalmistuksen heikkeneminen.
1100-luvulle mennessä ranskalainen Philippe-Auguste oli hyväksynyt perussäännön, joka muodosti ensimmäisen hajuvesikiltan, ja 1200-luvulle mennessä venetsialainen lasinvalmistus oli vakiintunut.1500-, 1600- ja varsinkin 1700-luvulla tuoksupullot saivat vaihtelevia ja monimutkaisia muotoja: ne tehtiin kullasta, hopeasta, kuparista, lasista, posliinista, emalista tai mistä tahansa näiden materiaalien yhdistelmästä;1700-luvulla tuoksupullot olivat kissojen, lintujen, klovnien ja vastaavien muotoisia;ja maalattujen emalipullojen monipuolinen aihe sisälsi pastoraalikohtauksia, chinoiseries-hedelmiä ja kukkia.
1800-luvulle mennessä klassiset mallit, kuten englantilaisen keramiikkaastioiden valmistajan Josiah Wedgwoodin luomat, tulivat muotiin;mutta hajuvesipulloihin liittyvät käsityöt olivat huonontuneet.1920-luvulla johtava ranskalainen jalokivikauppias Rene Lalique kuitenkin herätti kiinnostuksensa pulloihin valmistamalla muovattuja lasiesimerkkejä, joille ovat ominaisia jääpinnat ja taidokkaat kohokuviot.
Postitusaika: 12.6.2023